Ja ihan vinkkinä kaikille,että ei kannata suututtaa angstaavaa naapurin teiniä,valittamalla vaikkapa tupakoinnista rapussa. Siitä voi seurata seuraavaa:

-Kananmunia lentelee,niin rappuun oven taakse,kuin autoonkin. 

-Lasten pyöristä lähtee aina öisin ilmat. 

-Tappouhkauksia satelee,lähinnä lapsille.

-Erilaiset eritteet päätyy muualle kun pönttöön. 

-Köyhän bensatkin ne perkeleet koittaa ryöstää. 

-Ei hyvin mee!

Täälä betonihökkelissä voi sentään lutata vedellä niin paljon kun huvittaa,eikä lämmöstäkään tarvi maksaa,liekö siks tää kämppä onkin kylmä kun sen kuuluisan (rasistinen ilmaus) helvetti!

Joka päivä mä toivon että jossain ois joku....joka tuntuis oikeelta....ois sellasta rakkautta ensisilmäyksellä....perhosia vatsassa.....hulluutta huumaa.... Okei,tiputaas taas maan pinnalle,ei sellasta kämppää kyllä olekkaan,mutta jos ees joku vaikka!

Kuva liittyy! 👇

​

Joku täälä puistossa huusi,että jossain oli labras?pokemon ja koko helvetin puisto tyhjeni,ja jälkeen jäi vaan helvetillinen hiekkapölly. Tunsin itteni sillä hetkellä aika yksinäiseks ja samalla onnekkaaks,ettei pullukan ollu pakko lähtee juokseen yhtään mihkään. Jännä nähä,että kauan tää hölönpölö vouhotus vielä kestää. En tajunnut tän villityksen laajuutta alkuunkaan ennen tätä visiittiä täälä Tampereella. Huhhuh,ei voi oikein muuta sanoo.                                              

Kuvat puhukoon puolestaan!

Täälä yksi tämmönen tuuliviirisisustaja ja mun motto onkin, että "tänään tämmöstä ja huomenna jotain muuta". Mulla vaihtuu mielenkiinnon kohteet melkein yhtä usein, kun sukat. En varmaan vois koskaan ostaa mitään asuntoa omaks, koska kyllästyn ihan äärettömän nopeesti. Ollaan asuttu nykyisessä kämpässä joku 8kk, ja nyt jo etsin meille uutta kämppää. Kun on pyöritelly tavarat noin viiskyt kertaa ympäri kämppää, niin tulee fiilis, että rupee oleen kaikki nähty. On vaihdettu lastenhuoneiden ja aikuisten makkaria päikseen ja just maanantaina pyöräytin yhessä huoneessa tavarat eri järjestykseen. Keittiö on niin typerä, ettei siellä voi koskaan mitään muutoksia tehdä, ja koska en suostu luopuun, mun vanhasta puusohvasta, niin ohan se mission impossible. Ja olohuone, oh lord. Kuka näitä helvetin betonipömpeleitä oikein suunnittelee? Pitäis ottaa huomioon se, että ihminen tarvii tilaa ollakseen luovasti hullu. Sillon täytyis pystyä käänteleen ja väänteleen huonekaluja ja tavaroita luontevasti. Huonosti suunnitellussa olohuoneessa ei välttämättä näytä oikein mikään hyvältä, kun ne tavarat ei istu sinne tilaan mitenkään luontevasti. Siinähän sitten pyörittelet niitä rojuja sinne tänne ja tonne, ja siltikään ei mikään näytä yhtään miltään. Vanhassa kämpässä oli sellanen lentokentän kokonen olohuone, mutta ei sekään lopulta ollut hyvä. Siinä kävi niin, että sinne alkoi kertyä ihan liikaa tavaraa, koska kaikkea oli pakko saada sinne survottua. Ei oo ihmisellä mikään hyvä, ei ainakaan mulla. Nyt kun katson vanhasta kämpästä otettuja kuvia, niin mietin, että mikä ihmeen sekopää vaihe mulla on oikein ollu. Venakkaa vaan, kun saan niistä lisättyä kuvia tänne.

Heihou, palataan taas.

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.