Muuttaminen on oikeestaan aika perseestä! Mutta oon tavallaan mielessäni jo luovuttanu tän kämpän suhteen,en oo jaksanu aikoihin oikein laittaa tätä kämppää,vaikka se on ollu mulle aina tosi tärkee ja rakas harrastus. Tuntuu jotenkin ihan siltä,että tää on nyt niin nähty. Tätä mä juat meinasin,kun aiemmin kirjottelin,että en vois koskaan ostaa omaa kämppää,koska en mä siinä paria vuotta kauempaa kumminka viihtys. Yhessä kämpässä joskus asuttiin viis vuotta. Oon sitä jälkeenpäin ihmetelly itekki,että miten voi olla mahollista ees,etten kyllästyny aiemmin. Tai siis taisin mä kyllästyä,mutta ei raaskittu muka lähteä,koska omakotitalo. Jälkeenpäin on pakko sanoo,että ei se omakotitalo kyllä yhtään sen autuaammaks tehny. Kaikki makso ihan helvetisti,vesi,sähkö,jäte,jne. Joka talvi jääty putket ja sähkölaskut nousi ihan hermeettisiks ja vesivaraajaata loppu aina lämmin vesi,ennenkö kerkes persettään ees huuhteleen. Ei kiitos,enää koskaa sellasta. 

Täälä betonihökkelissä voi sentään lutata vedellä niin paljon kun huvittaa,eikä lämmöstäkään tarvi maksaa,liekö siks tää kämppä onkin kylmä kun sen kuuluisan (rasistinen ilmaus) helvetti!

Joka päivä mä toivon että jossain ois joku....joka tuntuis oikeelta....ois sellasta rakkautta ensisilmäyksellä....perhosia vatsassa.....hulluutta huumaa.... Okei,tiputaas taas maan pinnalle,ei sellasta kämppää kyllä olekkaan,mutta jos ees joku vaikka!

Kuva liittyy! 👇

​